Viron uusi itsenäisyys 1991

Tänä vuonna on vietetty Viron uudelleenitsenäistymisen 25-vuotisjuhlia. Pitkän ja vaiheikkaan laulavan vallankumouksen jälkeen Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991. Olen iloinen siitä, että johtavien poliitikkojen joukossa on Viron ystäviä on nykyään niin paljon, että päät kolkkaa yhteen. Kuuntelin eräänä päivänä radiosta Esko Ahon vakuuttelua miten hän oli Viron ystävistä se miltei ensimmäinen, ja eikö siellä kärkikaartissa olleetkin Paavo Väyrynen ja lähestulkoon kaikki.

Suomen ja Viron vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen ensimmäisiä kontakteja solmittiin piiritasolla melko pian Viron itsenäistymisen jälkeen. Ensimmäisinä innokkaina Viroon tutustujina olivat Helsingin Reservin Aliupseerit, jotka solmivat suhteita silloin Suomessa melko tuntemattomaan Viron suojeluskuntaan, Kaitseliittoon. Ensimmäisten kontaktien takaa löytyy aktiivista etsimistä ja myös sattumien johdatusta. Olin itse mukana saattamassa näitä suhteita alkuun ja vahvasti myötävaikuttamassa suomalais-virolaisten maanpuolustusyhteistyön syntymiseen.

Olin asunut Tallinnassa syksystä 1991 lähtien, ja sinä aikana tutustunut moniin virolaisiin maanpuolustajiin ja isänmaanystäviin. Koska itse toimin itse Suomessa aktiivisesti vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä, olin luonnollisesti kiinnostunut Kaitseliitosta. Tuttavieni kautta otin yhteyttä Kaitseliittoon ja kävin lukuisissa heidän tapahtumissaan. Kaitseliit vaikutti pätevältä järjestöltä. Kontaktieni kautta sain järjestettyä että Helsingin reservin aliupseeripiiri HRAUP kutsui Kaitseliiton Tallinnan Malevan edustajat Helsinkiin seuraamaan lippujuhlaamme 4.6.1992. Vastavuoroisesti HRAUP:n edustajat kutsuttiin seuraamaan Viron itsenäisyyspäivän paraatia 24.2.1993. Olin mukana myös tuossa delegaatiossa ja lisäkseni matkaan lähtivät Suomen-vierailua isännöineet Markus Anaja, Kari Talikka, Jukka Pietiläinen ja Erkki Andersson. Suomessa käynyt komentaja Kasepõld oli siirretty Tallinnan komendantiksi ja täten vieraat otti vastaan uusi komentaja kapteeni Johannes Kert. Tallinnassa vieraat saivat tutustua Kaitseliittoon ja sen toimintaan järjestön esikunnassa.

Ensikontaktit suomalaisten ja virolaisten välillä solmittiin aikana, jolloin Viron sisäiset olot ja sen kansainvälispoliittinen asema olivat selkiytymättömät. Monet suomalaiset maanpuolustusjärjestöt eivät halustaan huolimatta uskaltaneet solmia vironkontakteja, koska pelkäsivät ryvettyvänsä ”reaalipolitiikassa”. Me Suomessa elimme tuolloin aikaa, jolloin neuvostovastaisuus oli vielä synneistä suurimpia. Tätä taustaa vasten Reservin Aliupseerien Helsingin piirin johtohenkilöiden lämmin suhtautuminen Viron asiaan saa erityistä syvyyttä. He alun alkaen mielsivät Kaitseliiton varteen otettavaksi yhteistyökumppaniksi, jonka kanssa aukeaisi pitkä ja hedelmällinen yhteistyö vuosikymmenten saatossa. Yhteistyölle on laadittu pitävä perusta, ja ilokseni olen läheltä seuranneena nähnyt, että se on kehittynyt ja saanut uusia muotoja viimeisen 25-vuoden aikana. Kalevanpojan sanoin: ”Ega sugu lahku soosta, võsu ei veere kännusta.”

Näin saivat alkunsa suomalaisten reserviläisjärjestöjen Viro-suhteet 25-vuotta sitten. Samaan aikaan alkoi myös koulutusyhteistyö, mutta se kulki hieman eri uomaa ja ansaitsee siksi oman tarkemman katsauksensa.