Haagan sankarihaudoilla 6.12.2016

img_5855

Kauppatieteen tohtori Jukka I. Mattilan itsenäisyyspäivän puhe Haagan sankarihaudoilla 6. päivänä joulukuuta 2016

Hyvät ystävät,

Itsenäisyytemme perinteisiin kuuluu käynti sankarihaudoilla. Juhlallinen vierailu vainajien viimeisellä leposijalla kertoo perinteestä, vainajien kunnioituksesta ja itsenäisyytemme arvostamisesta. Pieni hetki ja kunnianosoitus 6. joulukuuta on luonteeltaan yhtä paljon suuri ja juhlava, kuin se on pieni ja intiimi. suureksi sankarihaudoilla käynnin tekee sen symbolinen arvo: se on kunnianteko suomalaiselle sisulle, kestävyydelle ja yhteishengelle – koko Suomelle. Intiimiksi juhlapäivän tekee tosiasia, että ympärillämme näkyvissä sankarihaudoissa, kaikissa kalmistoissa kautta maan, lepäävät jonkun isä, setä, eno, isoisä tai äiti, täti tai isoäiti. Vainajat ovat manalle menneitä sukulaisia tai ystäviä. Täällä Haagan sankarihautausmaalla heitä on yhteensä 44.

Tänne haudatut 44 vainajaa olivat osa kenttäarmeijaa, osa koko Suomen kansan puolustusta väkivaltaa, vihaa ja sortoa vastaan. Me kestimme, me voitimme. Ja sodan jälkeen koitti rauha, jälleenrakennus, uudet ajata. Kun sota jäi muistoksi, jäljelle jäi aatteellinen perinteen silta: kiitollisuutemme esipolville siitä työstä mitä he meille, Suomelle ja suomalaisuudelle ovat antaneet. Kaikkensa ja kalleimpansa, oman henkensä.

Karl August Wrede, haagalainen merkkimies ja saarnaaja – jonka kotitalo oli tämän hautausmaan vierellä – seurasi tiiviisti talvisodan aikana nuorten pappien ja heidän huollettavinaan olevien sotamiesten kokemuksia. Joulukuussa 1939 Wrede kirjoitti seuraavaa:

”Jumala armossaan varjelkoon rakasta maatamme ja kansaamme. herra elää, ja Hänellä on valta varjella meitä, kuten Hänen oli valta tehdä Suomi itsenäiseksi. Jos uskomme, niin kestämme.”

Itsenäisyyden muistomerkkejä on Haagassa muuallakin. Pohjois-Haagassa on punaisten veljeshauta ja Korppaantiellä saksalaisten sotilaiden muistopaasi. Ne omalla tavallaan ovat saman maailman kaksi eri majakkaa, muistuttamassa meitä siitä, että repivä riita ja sota on mielle suomalaisillekin ollut koettelemuksena useamman kerran itsenäisyytemme aikana. Historian kerrostumat kertovat paikkakunnallamme, että Suomi voi säilyä ja kestää maailman myrskyissä. Suomi kestää mikäli kansan moraaliset ja eettiset periaatteet kestävät, mikäli me laitamme syrjään vihanpidon ja vainon, ja turvaudumme oikeamielisyyteen ja anteeksiantoon,ja jos me olemme uskossamme ja isänmaanrakkaudessamme vahvoja. Tämän päivän maailmassa, jossa maailmanpolitiikka on sapelinkalistelua ja sosiaalinen media täyttyy vihasta ja provokaatiosta, on hyvä muistaa että vain eettisesti oikein päätöksin voimme elää hyvää elämää, nauttia suomalaisesta itsenäisyydestä sellaisena kuin sukupolvien työ sen meille tarkoitti.

Keväällä 1940, rauhantulon jälkeen Karl August Wrede oli tyrmistynyt Suomelle asetetuista kovista rauhanehdoista. Maaliskuussa hän kirjoitti, että periksi ei anneta ja että kaikella oli tarkoituksensa.

”Ehkä olisimme tulleet liian ylpeiksi, jos ehdot olisivat olleet edullisemmat. Miksi? Miksi? Jumala tahtoo pitää meidät nöyrinä, niin että se herätys minkä Hän on antanut, ei häviä vaan jää hyödyttämään koko kansaa! Kunpa saisimme armoa rakentaa sen, mikä on tuhottu ja säilyttää yksimielisyytemme kansana!”

Nämä Karl August Wreden sanat olivat painokkaat talvisodan jälkeen maaliskuussa 1940. Hämmästyttävää kyllä, niillä on painoarvoa tänäänkin, vuonna 2016, joulukuun kuudentena. Me kestämme tulevaisuudenkin koitokset, jos olemme yhtenäisiä.