Prosentin diktatuuri

www.jukkamattila.fi

Helsingin kaupungin liikennepolitiikka perustuu siihen, että Helsinkiä kehitetään yhdelle prosentille kaupunkilaisista.

Kesäkuussa 2015 tehtyjen laskentojen mukaan Helsingin ydinkeskustan ns. ”niemen rajan” ylitti 14 150 pyöräilijää vuorokaudessa. Samaan aikaan  autoliikennettä oli 217 000 ajoneuvoa (sisältää myös raitiovaunut), jotka  kuljettivat yhteensä 692 150 henkilöä. Koska pyöräilytilastoja ei ole annettu muulta kuin kesäkuulta, olen arvioinut että marras-, joulu, tammi-, helmi-, ja maaliskuussa pyöräilijöitä on keskimäärin 500 vuorokaudessa. (Laskenta perustuu indeksoituun pyöräilijöiden lukumäärään Baanalla, johon on suhteutettu luku kesäkuun ”niemen ylittäneistä polkupyöräilijöistä). Tästä yhdestä prosentista on tullut suurkaupungin kehityksen keskipiste.

Olen samaa mieltä siitä, että Helsingin ydinkeskustan liikenteen kehittämiseksi joukkoliikenne on avainasemassa. Mutta en hyväksy sitä, että Helsinkiä kehitetään yhden marginaalisen ryhmän ideologisiin tarpeisiin. Siksi olen nostanut esiin tarpeet suunnitella Helsingin liikenne kaupunkilaisia varten,  mukaan lukien henkilöauton käyttö eli virkamieskielessä niin sanottu ”yksityisautoilu”.

Helsingin ruuhkat ovat osin seurausta tahallisesta liikenteen estämisestä. Tulevaisuudessa ankeus lisääntyy, muun muassa päätös kieltää henkilöautoilta ajaminen Hämeentiellä tulee vaikuttamaan negatiivisesti koko kaupungin liikenteeseen – kaikkeen muuhun, paitsi Kallion viherkuplan jopoiluun.

Vihreiden ja SDP:n ”yksityisautojen” vastainen kamppailu on paitsi sumputtanut liikenteen myös aiheuttanut muita asumisen mukavuuteen liittyviä haittoja. Näihin oleellisesti liittyy pysäköinti. Ja pysäköintitarpeet liittyvät ihmisten tarpeeseen liikkua paikasta toiseen. Tarpeita on erilaisia: niitä syntyy muun muassa työssäkäymisestä, harrastuksista, kyläilyistä ja vierailuista, vapaa-ajan vietosta, virkistäytymisestä, vanhempien hoitamisesta (eli mummilareissut!) ja niin edelleen.

Kun Helsingin väestörakenne muuttuu, tarpeet erilaisiin kuljetuksiin lisääntyvät: ruokatoimitukset, sairaanhoitajat, kodinhoitaja – kaikkea mitä kotona asuvat vanhukset tarvitsevat. Lähiomaisten huolenpito ja kyläily ovat erittäin tärkeä osa henkistä hyvinvointia. Mutta miten siihen suhtautuvat Helsingin rakennusnormit? Pysäköintipaikkaa ei välttämättä enää tulevaisuudessa löydykään.

Vanha rakennusnormi oli, että suunniteltuun asuntomäärään liitetyt autopaikkamäärät laskettiin siten, että asuinrakennuksella piti olla yksi autopaikka 110 kerrosneliömetriä tai 0,65 autopaikkaa asuntoa kohden. Loppuvuodesta 2015 normi uusittiin. Lähiöissä autopaikkoja tarvitsee rakentaa vain yksi paikka 140 kerrosneliömetriä kohden, jos lähimmälle metro- tai juna-asemalle on matkaa alle 300 metriä. Jos matkaa on 300-600 metriä,  rakennetaan yksi autopaikka 130 kerrosneliömetriä kohden. Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että kahta perheasuntoa kohden on vain yksi autopaikka. Kantakaupungin eteläosassa normi sallii 150 kerrosneliömetriä per autopaikka. Kantakaupungin opiskelija-asuntoihin autopaikkoja ei tarvita enää lainkaan.

Mihin suuntaan Helsinki sitten on oikeasti menossa? Kun elintaso nousee, lisääntyy autojen määrä. Autojen lukumäärään vaikuttaa eniten sukupuoli, taloudellinen asema, ikä, perheen elämänvaihe, käytettävissä olevien tulojen määrä sekä elämäntavat.

Helsingissä oli liikennekäyttöön rekisteröity autoja 2015 yhteensä 209590 kappaletta. Pääkaupunkiseudulla oma henkilöauto on 62,5 %:lla pääkaupunkiseudun kotitalouksista (helmikuu 2013, Tilastokeskus, kuluttajabarometri: taulukot, taulukko 20) Helsingissä autotiheys vuonna 2013 oli (henkilöautot + pakettiautot) on 475 autoa / 1000 asukasta, mikä tarkoittaa että kahden hengen talouksissa on likimain kaikissa yksi auto per asunto. On huomattava, että autojen määrä on lineaarisessa kasvussa ja kahden hengen talouksiin yhä useammin hankitaan useampi auto. Lisäksi moottoripyöräharrastus on kasvattanut laajasti suosiotaan.

Vuosi 2012, %
Kotitalouden koko Ei autoa Yksi auto 2 autoa 3+ autoa
Yhden hengen talous 46 51 2 1
Kahden hengen talous 12 61 24 3
Kolmen hengen talous 10 43 37 10
Neljän hengen talous 6 41 45 8
Viisi + hengen talous 3 32 46 19
Yhteensä 24 51 20 4
LÄHDE: Tilastokeskus

Helsingin jatkuva paisuttaminen laajoilla ja mielestäni tarpeettomilla rakennushankkeilla (katso kirjoitukseni Helsingin mammuttitaudista) ja epäonnistuneilla liikennepoliittisilla ratkaisuilla tehdään ilkivaltaa koko kaupungille.

Esitän, että liikennettä ei jatkossa suunnitella vain 1%:lle kaupunkilaisista, vaan että liikennesuunnittelun lähtökohdaksi otetaan seuraavat asiat tärkeysjärjestyksessä: (1) Turvallisuus, (2) Sujuvuus, (3) Yritystoimintaa ja hyvinvointia edistävät seikat.