Hävettää

Vuosi 2017 jäi taakse hämmentävänä koko kansaan kohdistuneena historiallisena ja poliittisena manipulaationa. Suomen 99. vuosi itsenäisenä valtiona oli puettu satavuotisjuhlien valepukuun ja läpi vuoden saimme nauttia mitä erilaisimmista tempauksista, joilla oli tarkoitus ylevöittää maamme 100-vuotista historiaa. Miltei kaikki meni kuitenkin poskelleen – tarkoituksella.

 

Kun juhlia vietettiin, Suomi ei tietenkään ollut satavuotias. Suomen itsenäisyyden julistamisestakin oli kulunut vasta 99 vuotta. Suomen kansa, yhteisöllisenä käsitteenä on peruja merovingiajalta 500-800 -luvulta, jolloin muotoutuivat suomalaiset heimot. 1100-luvun alussa oli maantieteellisesti Novgorodin itäpuolelle jo vakiintunut kansa, joka taajaan kävi sotaa naapurinsa kanssa.

 

Itsenäisyysjulistus on hieman selkeämpi tapaus. P.E. Svinhufvudin johtama senaatti antoi 4. joulukuuta 1917 esityksen Suomen julistautumisesta itsenäiseksi ja vapaaksi Venäjästä. Esitys hyväksyttiin eduskunnassa esityksen 6. joulukuuta 1917, tosin vasta äänestyksen jälkeen äänin 100–88 sosialistien vastustaessa esitystä.

 

Noloahan se on järjestää satavuotisjuhlat 99-vuotiaalle. Varsinainen syy, miksi näin tehtiin, on vielä hävettävämpi. Juhlimiseen käytettiin valtion budjettirahaa 17,6 miljoonaa euroa ja mittaamattomasti muiden yhteisöjen varoja ja resursseja. Ja mitä jäi käteen? ”Saimme valtavasti aikaan hyvää pöhinää”, totesi muun muassa Vantaan kulttuurijohtaja.

 

Valtio ja muut julkiset yhteisöt käyttivät julkisia verovaroja kymmeniä miljoonia euroja vuoden 2017 alussa alkaneeseen 99-vuotisen Suomen juhlistamiseen, jotta poliittisten päättäjien ei olisi tarvinnut käsitellä Suomen vapaussotaa 1918 ja sen merkitystä kansakuntamme vapaudelle. Mikäli itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlat olisi aloitettu joulukuussa 2017 ja ne olisivat kestäneet koko seuraavan vuoden, esille olisi jouduttu ottamaan vapaussota ja siihen liittynyt punainen terrori, sosialistien ja punakaartilaisten tekemät murhat ja avoin väkivalta.

 

Mitä se sitten saimme? Manipulatiivisen kattauksen erilaista kulttuuririentoa, joilla oli päälle liimattu ja keinotekoinen kytkös Suomeen, isänmaahan tai vapauteen. Jokainen suomalainen sai myös spämmiä puhelimeensa, halusi tai ei, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Me saimme väisteleviä yhteenvetoja siitä, miksi vapaussota ei ollut vapaussota, vaan sisällissota, me saimme ylistystä ja hymnejä sisällissodan totuudelle.  Me saimme valtioneuvoston ja eduskunnan innostumaan juhlimaan Punakapinan syttymistä 26.1., tilaisuudessa jossa eduskuntapuolueiden puheenjohtajat pitivät yhteisen puheenvuoron demokratian, sovinnon ja yhteiskunnallisen eheyden puolesta.

 

Vapaussodan juhlassa 28.1. Seinäjoella oli läsnä vain sisäministeri Paula Risikko.

 

Viikonlopun 27.-28.1. sanomalehtianti oli karmivaa: valkoisten syyllistämistä, porvareiden salaliittoa, ymmärrystä punaisten ahdingosta kummunneeseen ”oikeudenmukaisuuden vaatimukseen” ja sen aiheuttamaan väkivaltaan. Me voitimme sodan, mutta  olemme häviämässä taistelun selityksestä. Tämä on niin tärkeä asia, että palaan siihen tuonnempana täällä blogissani.

 

Vapaussodasta 100 vuotta.
Vapaussodasta 100 vuotta.