Helsingin kasvupöhö

Suurta, komeaa, korkeaa – ja tupaten täynnä. Siinä monen visio tulevaisuuden Helsingiksi. Omakotitalossa Pakilassa asunut ystäväni kutsui tätä leikillisesti ”pakonomaiseksi tarpeeksi asua päällekkäin”. Urbanisaation voittokulkua ovat ajamassa erityisesti miltei kaikki puolueet, myöskin Vihreät. Milloin halutaan ratkoa asuntopulaa rakentamalla koko kaupunki yhdeksi suureksi Helsingin keskustaksi, milloin halutaan lisätä kilpailukykyä. Tiivimpi tungos ja kärjistyneet sosiaaliset ristiriidat on taasen monen vastustajan mielessä.

Kasvun lähteet

Kun Helsingissä rakennetaan, työmiehet tarvitsevat asuntoja. Parhaiten vuokralle menevät pienet asunnot. Samaiset pienet kämpät, varsinkin ydinkeskustassa, käyvät myös parhaiten kaupaksi. Mutta –  kaupunkia ei voi pelkkien yksiöiden varaan rakentaa, vaikka grynderit miten sitä haluaisivat.

Helsinki kasvaa siis siksi että rakennusyhtiöt tarvitsevat asiakkaita ja työntekijöitä. Helsingissä rakennetaan siksi että täällä rakennetaan.

Helsingissä vieraskielisen väestön määrä on nyt noin 89 000 henkilöä  eli 14 prosenttia helsinkiläisistä. Suurimmat kieliryhmät ovat venäjänkieliset (n. 18 000 henkeä), vironkieliset (n. 12 000 henkeä) ja somalinkieliset (n. 9 000). Viime vuonne Ulkomaalaisvirasto käsitteli 66558 maahanmuuttajien hakemusta, joten tulijoita riittää. Maahanmuuttajat tulevat Helsinkiin mielellään, sillä asuminen on ilmaista tai ainakin vahvasti tuettua ja täällä on entuudestaan jo paljon muitakin maahanmuuttajia. Vuonna 2014 Helsingissä oli 15–64-vuotiaita maahanmuuttajia noin 63 000, joista 48,6 % oli työllisiä ja noin 17 % työttömiä. Kantaväestön vastaavat luvut olivat 70,8 ja 7,6. Maahanmuuttajien työllisyystilanne on merkittävästi heikompi.

Helsinki kasvaa siis siksi, että tänne tullaan ulkomailta.

Mammuttitaudin perustelut

Helsingin kasvupöhölle ei löydy tarvetta, ei selityksiä, ei suuntaa eikä suunnitelmaa. On vain kasvu ja himo saada suurempaa, tiivimpää ja ankeampaa. Katsotaan muutamia esitettyjä perusteita. ”On ajateltava kaupungin elinvoimaisuutta”, kuulostaa hyvältä. Mutta enpä perustelu ”kohtuuhintainen asuminen on olennaista kilpailukyvyn kannalta”?

Myöskään Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Kivekäs ei anna perusteluja, mutta tekee selväksi kuka kasvun maksaa: veromaksaja tietenkin: ”Jokainen uusi asukas tarkoittaa tarvetta tuhansien eurojen investoinneille, ja jokainen uusi kaupunkilainen tarkoittaa tuhansia eurojen tarvetta palveluissa. Helsingillä on tähän vielä varaa. Veroprosenttimme on mannersuomen kolmanneksi alhaisin, ja kaupungilla on myös runsaasti omaisuutta.”

Kasvu ruokkii kuluja – ei hyvinvointia

Helsingin kasvua on perusteltu sillä, että kasvu luo kilpailukykyä (mitä sitten lieneekin), lisää innovaatioita firmoissa ja kasvattaa yrittäjyyttä. Sanalla sanoen peruste on, että kasvu lisää työpaikkoja.

Tilastokeskuksen mukaan maassamme toimii likimain 360 000 yritystä, jotka työllistivät yhteensä 1,4 miljoonaa henkilöä. Uudellemaalle on keskittynyt lähes kolmannes koko maan toimipaikoista ja yritysten liikevaihdosta Uudellamaalla tuotetaan lähes puolet. Helsingin väestönkasvu ja sitä tukeva liiallinen rakentaminen perustuu myös sille, että maakuntien yritystoiminnan hiipuessa Helsinkiin muutetaan, koska ei ole muutakaan vaihtoehtoa

Jukka Heikkisen korrelaatioanalyysien mukaan Tilastokeskuksen väestörakenteen, työssäkäynnin ja asumisen tilastojen suhteesta ilmenee, että suuremman väestöntiheyden alueilla työllisyys ja taloudellinen huoltosuhde ovat viimeisen 25 viime vuoden aikana heikentyneet selvästi voimakkaimmin.

Ja työpaikat? Katsokaa alla olevaa kuvaa. Värähtikö mittari johonkin suuntaan? IT-ala? Luova ala? Teollisuus? Vaikka Helsinki kasvaa Forssan kokoisen kaupungin verran vuodessa, työpaikkojen määrä on pysynyt vakiona.

Työpaikat (alueella työssäkäyvät) toimialan (TOL 2002, 2-3-nro) mukaan 31.12.

Miksi siis puhun Helsingin mammuttitaudista tai kasvupöhöstä? Helsingin kasvu perustuu ryöstösodankäynnin kaltaiseen logiikkaan. Rakennusfirmojen jatkuva tarve saada bisnestä, sekä rakentamista että asuntojen myyntiä, pyörittää Helsingin elinkeino- ja asutuspolitiikkaa.

Mielestäni  Helsinki voisi kansainvälisestikin olla omalaatuinen omalla viehättävällä, helsinkiläisellä tavallaan. Tornitalot eivätkä arkkitehtien höppelöpöppelöt eivät kuulu helsinkiläiseen kaupunkikuvaan. Kutsun tätä ankeuttamiseksi, liiallisen rakentamisen lopputuloksena on vain entistä epäviihtyisämpi ja turvattomampi kaupunki. Ei ole vastuullista taloudenpitoa, että kokoamme mammuttitaudin maksu- ja veropottia lapsillemme.